Palataan hieman ajassa taaksepäin. Olin mankunut jo kiitettävän ajan, että haluan treffeille, eikä muutenkaan mitään sutinaa ollut havaittavissa miesrintamalla. Muutama kuukausi sitten olin eräissä karkeloissa tutustunut pikaisesti erääseen mieheen. Muistan tuumineeni, että kyllä ton kanssa voisi ehkä kahvit juoda. Nimitetään tää heppu nyt vaikka Santeriksi. Päätin sitten ruveta ihan rennosti vain juttelemaan tälle Santerille facebookissa. Se oli heti aika intona, kun kyselin sen kuulumisia. Hmm. Lopulta se heitti, että lähtisinkö sen kanssa joku päivä vaikka kävelylle. Mitäh? Kävelylle? Semmonen ällötyksen aalto valtas mun kropan, mutta annoin kuitenkin myöntyvän vastauksen. Pääsenpähän ainakin niille kauan odotetuille treffeille.
Myöhemmin sovittiin, että nähdään jo samana viikkona.
Kun tää torstai päivä koitti oli kyllä semmostakin paniikkia ilmassa, että huhhuh. Jaa, että miksikö?
a) olin näissä karkeloissa nauttinu simaa ihan kohtuudella, jonka vuoksi en ollut varma oliko se söpö?
b) pelkkä söpöyshän ei riitä, pitää olla myös fiksu, hauska ja mukava! ja myös cool.
c) tän tyypin facebook-käyttäytyminen oli vähän arveluttavaa. Tarkotan siis enimmäkseen sen tyyliä kirjottaa. Osa kommenteista sai vähä pyörittelemään silmiä ja muutaman viestin jälkeen kiljahtelin kaikesta muusta ku ilosta.
d) jotkut merkit viittas siihen, että se oli vähän liian innoissaan tästä jutusta, mikä saa mut ahdistumaan. Mun ahdistumiseen ei tunnetusti paljon tarvita.
Lista sai hieman jatkoa, kun tää "kävelykonsepti" selkes paremmin. Santeri tulee hakemaan mut autolla kotoo ja sitten suunnataan rannalle kävelemään. Mua rupes heikottaan.
e) hyi, liian romanttista. En voinu olla ajattelematta sen romanttisia kuvitelmia, siitä miten kävellään merenrannalla ja kuunnellaan veden liplatusta. Kävely merenrannalla kuulostas unelmalta, jos sinne päädytään jotenkin "vahingossa". Sen pitäis olla semmonen hetki ja tietysti miehen kanssa, joka saa sydämen heittään volttia. Ei niin, että kurvataan autolla ja yritetään jotenki tekemällä tehdä semmosta "hetkeä".
Päätin kuitenkin, että antaa mennä. Katotaan miten tässä käy. Oikeestaan heti kun astuin Santerin autoon, tiesin että ei. Sillon tajusin, että olin oikeestaan koko tän ajan tiennyt, että ei mua kiinnosta. Olin luultavasti yrittänyt vain uskotella itselleni, että tämä mies voisi yllättää mut positiivisesti. Siispä otin vain asenteen, että voisi tämän illan kai paskemminkin viettää. Kun päästiin sinne rannalle, olin satavarma kaikesta. Toivoin, että aika kuluisi nopeesti ja nämä treffit olisi ohi. Okei, ei se tyyppi nyt niin hirveä ollut. En vaan halunnut antaa mitään merkkejä, että olisin kiinnostunut. Välillä olisin halunnu juosta pois siitä tilanteesta.
Santeri vaikutti kyllä ihan mukavalta mieheltä, se ei vaan saanut mussa aikaan mitään tuntemuksia. Jotain kertoo ehkä jo sekin, että nää treffit kesti tasan kolme tuntia. Kolme melko pitkältä tuntuvaa tuntia. Hyvillä treffeillä aika kuluu kuin siivillä.
Tottakai haluan aina rohkaista ihmisiä menemään treffeille, koska eihän siinä mitään häviä. Kannattaa kuitenkin aina kuunnella itseään. Luultavasti tiedät jo ensimmäisistä hetkistä saakkaa onko ilmassa niitä kuuluisia kipinöitä. Jos tyyppi ei tunnu pätkääkään kiinnostavalta on mielestäni ihan turha raahautua toisille treffeille. Pahimmassa tapauksessa tämä saattaa johtaa vain hankaluuksiin. Ei ole oikein johtaa miestä harhaan. Toki siinä tapauksessa, jos haluaa selkeyttää omaa mielipidettään tyyppiä kohtaan, voi toiset treffit olla paikallaan. Mutta oikeasti, ei sitä voi olla huomaamatta, jos mies kolahtaa. Silloin se todella KOLAHTAA. Onnistuneiden treffien jälkeen kuljet vielä seuraavanakin päivänä hymy korvissa ja odotat malttamattoman seuraava tilaisuutta miehen näkemiseen.
Ongelmallistahan näissäkin surkeissa treffeissä oli se, että miehen kiinnostus tuntui vain vahvistuvan treffien myötä. Välillä tuntuu, että miehet ovat äärimmäisen surkeita vaistoamaan, sitä että nainen ei ole kiinnostunut. Vihaan jo muutenkin hyvästejä, mutta Santerin kanssa tilanne oli erityisen kiusallinen. Hän toivoi, että voisimme tavata vielä uudestaan. Sitä en todellakaan halunnut, mutta vastasin vain letkeästi, että katsellaan. Mitä tähän voi vastata? Miten sen voisi tehdä tyylikkäästi? Suoraan torjuminen tuntuu itselle ainakin niin hirveän vaikealta. Tällaisissa tilanteissa toivoisin, että yhteystietoni vain katoaisivat salaperäisesti miehen kännykästä.
