No sitten me, jotka olemme ylpeitä statuksesta sinkku. Meidänkin joukosta tuntuu löytyvän, niitä jotka ovat tavallaan jämähtäneet sinkkuuteen. Eivät käy treffeillä, eivät kaipaa sutinaa, eivätkä liioin seksiäkään. Keitä nämä ovat? Joskus turhautuneena olen päättänyt elää elämääni ilman miehiä. Koskaan tämä yritys ei ole vielä onnistunut. Yksinkertaisesti ehkä siksi, että elämä ilman miehiä olisi helvetin tylsää. Vaikka välillä he ovat yksi ja ainoa syy siihen, miksi elämä ON täyttä helvettiä(siitä ehkä lisää myöhemmin...). Eipä sen elämän kuulukaan olla tasaista taivallusta. Pitää olla vähän kieputusta.
Unohdetaan kuitenkin nämä sinkkuuteen jämähtäneet. Itselle sinkkuus on tällä hetkellä ainakin täysin oma valinta. Enkä tarkoita sitä, että voisin sormia napsauttamalla kutsua paikalle unelmieni miehen ja hän olisi heti valmis parisuhteeseen kanssani. En ole vielä valmis suhteeseen. Tässä elämänvaiheessa on vain niin paljon vielä asioita, jotka ovat "keskeneräisiä". Täydelliset miehet siis pysykööt poissa näköpiiristäni. Olisihan se sääli sanoa kaikin puolin täydelliselle miehelle: "sori, mutta ajoitus on nyt vähän huono. Tuutko pimpottaan mun ovikelloa parin vuoden päästä."
En osaa tarkalleen sanoa, milloin olen valmis kääntämään uuden aukeaman elämässäni. Luulen, että sen vain sitten tuntee. Olen saanut kokea seurustelua. Tiedän, mitä se on. Edellisen suhteen päättyessä olin varma, että nyt on aika kokea myös tätä puolta elämässä. Sinkkuutta siis. Ennen tätä en oikein tiennyt miltä tuntuu käydä esimerkiksi treffeillä. Kuinka edes kuuluisi toimia? Pitäisikö kaiken varalta käydä kortsuostoksilla? No minkäs merkkisiä niiden sitten pitäisi olla? En edes muista mistä kaikesta olen ollut hämilläni uuden elmänvaiheen alkaessa. Useaan otteeseen olen kuitenkin todennut itselleni: "antaa palaa!" Tiedättekö, että se on tuntunut pirun hyvältä.
Olen hamunnut uusia kokemuksia elämääni ja tiedän, että haluan hamuta niitä vielä paljon lisää. Olen käynyt treffeillä. Kokenut mielettömän kivoja treffejä ja yhdet totaalisen surkeat. Olen saanut paljon uusia miespuolisia tuttavuuksia. Olen todennut, etteivät yhdenyönjutut ole minua varten. Olen kokenut seksisuhteen kääntöpuolet ja mielessä on pyörinyt hyvin sekavia tunteita. Olen oppinut ettei omia tunteitaan vain pysty hallitsemaan, vaikka miten tahtoisi. Olen oppinut paljon miehistä, mutta välillä ihmetellyt, mitä ihmettä niiden taliaivoijen päässä oikein liikkuu? Olen kaivannut läheisyyttä ja toivonut, ettei tarvisi mennä yksin nukkumaan. Toisaalta olen myös herännyt tyytyväisenä, sen vuoksi, että koko sänky on minun valtakuntaani.
Uusien kokemuksien kaipuun lisäksi seurustelu tuntuu ehkä hieman ahdistavalta. Uuteen ihmiseen läpikotaisin tutustuminen tuntuisi hirveän suurelta urakalta. Haluan nyt säilyttää pienen arvoituksellisuuden. Tällä hetkellä en pystyisi antamaan toiselle kaikkea, sitä mitä sitten joskus haluan antaa. Enkä tiedä uskaltaisinko rakastua. Täytyy oppia itsestä vielä niin kovin paljon, ennen kuin olen valmis kaikkeen tähän. Uskon, että sitten joskus kun tämän aika koittaa, minun ei tarvitse kriiseillä, että elämästä on jäänyt jotain kokematta!
- Jade
